(23)

Rakas Eeva Kilpi. Nämä juhlat jatkuvat vielä

äänikirja ja e-kirja


”Kun lähdin luotasi, jalkani tärisivät. Sanoit, että tämän tapahtuneen jälkeen voit kuolla. Sanoin, että ei ei. Et voi lähteä täältä.”

Rakastetun kirjailijan Eeva Kilven elämästä, elämän rajallisuudesta, kirjallisuuden voimasta sekä rajat ylittävästä ystävyydestä.

Kaikki alkaa siitä, kun kustantaja Anna-Riikka Carlson aloittaa säännölliset vierailut kirjailija Eeva Kilven luona. Alkaa kahden eri sukupolven naisen ystävyys, jonka ylläpitävänä voimana on rakkaus kirjallisuuteen ja elämään. Nämä juhlat jatkuvat vielä kertoo ystävysten sielukkaista kohtaamisista ja Eeva Kilven monivaiheisesta, pitkästä elämästä. Kirjassa palataan Eevalle rakkaisiin paikkoihin, ihmisiin ja elämäntapahtumiin, mutta samalla eletään nykyajassa, maailmassa, joka olisi köyhempi ilman Eeva Kilven poikkeuksellista tuotantoa.

Kilven teokset rakkaudesta, luonnosta ja koti-ikävästä ovat entistä ajankohtaisempia ja ne puhuttelevat kaikenikäisiä. Samalla kun Kilven elämänlanka on ohentunut, hänen teostensa elinvoima on vahvistunut. Eeva Kilven perinnöstä kertovat kaikki ne viestit, joita Anna-Riikka kuljettaa maailman ja Eevan välillä. Haikeankauniisti kirjoitettu kirja on ylistys aidoille kohtaamisille, pakahduttavalle ystävyydelle ja kirjallisuudelle.

”Sinä sanoit, että tämä, mitä tässä tapahtuu, on lahja ja että tässä on jotain pyhää. Ettei tällaista tapahdu ihmisille. Tapahtuu! Sinä tämän kaiken sysäsit liikkeelle, vaikka luulet, että se olen minä. Sanoit, että olen satu. Voiko ystävälle kauniimmin sanoa?”

Anna-Riikka Carlson (s. 1974) on WSOY:n kotimaisen kirjallisuuden kustantaja, joka on toiminut monissa kirja-alan luottamustehtävissä. Hän uskoo, että kirjallisuus vaikuttaa siihen, miten me puhumme toisillemme ja toisistamme.



4.3

23 arvosanaa

Esper

26.4.2024

Upeasti koottu kirja Eeva Kilven elämästä ja kirjoituksista, sekä kahden eri-ikäisen naisen ystävyydestä. Mielestäni kirjaa täydensi kirjailijan oman elämän ja kirjoittamisen tuominen osaksi tarinaa.

A.

21.4.2024

Olisin tajunnut vähemmälläkin..."samanlaista" oli aika paljon. Minä-jutut ja pohdinnat olivat Kilven rinnalla latteita.